Syksyn kilpailukausi virallisesti avattu!
Jumppaholisti ei perinteiseen tapaan päässyt lähtemään Turkuun, mutta tuloksia ehti kuikuilla moneen otteeseen Cailap Cupin Facebook- sivuilta. Tulosten perusteella ainakin 10-12 sarja näyttää äärimmäisen kiinnostavalta, nyt kun kilpaillaan 10 kategorian voimin. Tällä kaudella odotan kyllä tosiaankin OVO:n kaikkia Titaaneja, Tapanilan Erän molempia Alexa- joukkueita, RaIskun Nikhiä ja TapVon Team Lumi- joukkueita!
12-14 SM- sarja vaikuttaa tasaiselta, ja eritoten Team Siriuksia ja Team Minettejä jään odottamaan innolla. Myös Varieteeta, Freyat Junioria, Mimosaa ja Fineaa kohtaan minulla on suuria odotuksia!
14-16 sarjan tuomarointi vaikutti melko tiukalta, mutta jään innolla odottamaan sarjan joukkueita. Yli 16-vuotiaista katseet kohdistuvat ensimmäiseksi OVO Teamiin, ja myös Minettien ohjelman haluan nähdä!
Huhhuh, toivottavasti ensi vuonna myös Jumppaholisti nähdään Cailapin katsomossa! Tsemppiä kaikille joukkueille tuleviin koitoksiin, ja onnea kaikkien sarjojen menestyneille!
lauantai 27. lokakuuta 2012
tiistai 16. lokakuuta 2012
Kisamaton vetovoima
Viimeiset treenit ennen kisoja, yleensä viimeistään siinä vaiheessa mahassa nipistelee ihanasti ja suupielet leviävät väkisinkin hymyyn. Kohta, ihan kohta pääsen kisamatolle näyttämään kuka oikeasti olen, ja kuinka tätä lajia rakastan.
Ja voi, kuinka rakastankaan strassiliiman hajua viimeisinä viikkoina. Sormet syyhyävät koristeita kaipaavan puvun kimppuun, ja välillä koristeluhommat venyvät yömyöhälle. Välillä iskee epätoivo, eihän tästä tuu yhtään mitään, mutta kun näkee valmiin lopputuloksen, ei voi taaskaan muuta kuin hymyillä.
Viimeiset päivät ja viikot tuovat mukanaan myös sen ihanan kisatössötyksen. Täytyy ostaa vielä aurinkopuuteri, kajali, hileet, kisasukkikset... Muistiko äiti varmasti ostaa sitä tiettyä leipää? Onhan treeni- ja edustusvaatteet varmasti puhtaana? Kenellä on kannustuslakana? Ulkopuolisen mielestä kaikki tämä touhu muutaman kolmeminuuttisen takia on ihan mielipuolista, mutta jos olet jumppari, tiedät mitä tarkoitan.
Ja viimeisenä yönä unta saa varmasti odottaa. Apua, entä jos mä mokaan huomenna? Onko mulla varmasti tossut laukussa, ja kameran akku ladattuna? Mitä jos isä ei muistakaan sitä videokameraa? Onhan kello nyt varmasti herättämässä?
...ja kun kisa-aamu alkaa, tekisi varmasti mieli nukkua ties kuinka ja pitkään.
Ja ne kisarutiinit, aamun harkka, tsemppipiiri, korjaukset, hiustenlaiito, meikki, kaikki se glitterin määrä. Ne ihanat joukkuekaverit, jotka ovat yhtä paniikissa kuin sinäkin. Ruokailut, hölmöilyt, valokuvat ja kannustus luovat kisafiiliksen.
Ja kun kisalämppä viimein alkaa, tekisi mieli itkeä jännityksestä. Apua!! Loppua kohden fiilis kuitenkiin rauhoittuu ja kun on aika astella matolle, tunne on sanoinkuvaamaton.
Kisasuoritus itsessään on ohi hujauksessa. Jos minulta kysyttäisiin, mitä suorituksen aikana ajattelen, en pystyisi vastaamaan. Ehkä en ajattele, tai en vaan muista sitä suorituksen jälkeen. Fiilis, se tunne on niin vahva.
Cailap Cup odottaa jo ihan nurkan takana! Hurjasti tsemppiä kaikille joukkueille tuleviin koitoksiin!:)
Ja voi, kuinka rakastankaan strassiliiman hajua viimeisinä viikkoina. Sormet syyhyävät koristeita kaipaavan puvun kimppuun, ja välillä koristeluhommat venyvät yömyöhälle. Välillä iskee epätoivo, eihän tästä tuu yhtään mitään, mutta kun näkee valmiin lopputuloksen, ei voi taaskaan muuta kuin hymyillä.
Viimeiset päivät ja viikot tuovat mukanaan myös sen ihanan kisatössötyksen. Täytyy ostaa vielä aurinkopuuteri, kajali, hileet, kisasukkikset... Muistiko äiti varmasti ostaa sitä tiettyä leipää? Onhan treeni- ja edustusvaatteet varmasti puhtaana? Kenellä on kannustuslakana? Ulkopuolisen mielestä kaikki tämä touhu muutaman kolmeminuuttisen takia on ihan mielipuolista, mutta jos olet jumppari, tiedät mitä tarkoitan.
Ja viimeisenä yönä unta saa varmasti odottaa. Apua, entä jos mä mokaan huomenna? Onko mulla varmasti tossut laukussa, ja kameran akku ladattuna? Mitä jos isä ei muistakaan sitä videokameraa? Onhan kello nyt varmasti herättämässä?
...ja kun kisa-aamu alkaa, tekisi varmasti mieli nukkua ties kuinka ja pitkään.
Ja ne kisarutiinit, aamun harkka, tsemppipiiri, korjaukset, hiustenlaiito, meikki, kaikki se glitterin määrä. Ne ihanat joukkuekaverit, jotka ovat yhtä paniikissa kuin sinäkin. Ruokailut, hölmöilyt, valokuvat ja kannustus luovat kisafiiliksen.
Ja kun kisalämppä viimein alkaa, tekisi mieli itkeä jännityksestä. Apua!! Loppua kohden fiilis kuitenkiin rauhoittuu ja kun on aika astella matolle, tunne on sanoinkuvaamaton.
Kisasuoritus itsessään on ohi hujauksessa. Jos minulta kysyttäisiin, mitä suorituksen aikana ajattelen, en pystyisi vastaamaan. Ehkä en ajattele, tai en vaan muista sitä suorituksen jälkeen. Fiilis, se tunne on niin vahva.
Cailap Cup odottaa jo ihan nurkan takana! Hurjasti tsemppiä kaikille joukkueille tuleviin koitoksiin!:)
tiistai 2. lokakuuta 2012
Mitä saisi olla?
Heippa kaikille!
Kisakauden alkuun on enää suunnilleen kuukausi (?!), mutta tällä hetkellä ei ole minkäänlaista postausideaa. Kysymys kuuluukin - mitä te haluaisitte lukea?
Kiitos kaikille bannerikyselyyn vastanneille, ja eritoten uuden bannerin tehneelle! :) Toivottavasti tykkäätte!
Nyt vaan postausehdotuksia ja muita ideoita kommenttilaatikkoon! :)
Kisakauden alkuun on enää suunnilleen kuukausi (?!), mutta tällä hetkellä ei ole minkäänlaista postausideaa. Kysymys kuuluukin - mitä te haluaisitte lukea?
Kiitos kaikille bannerikyselyyn vastanneille, ja eritoten uuden bannerin tehneelle! :) Toivottavasti tykkäätte!
Nyt vaan postausehdotuksia ja muita ideoita kommenttilaatikkoon! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)